""Bruce Hipsteen"-meininki on vienyt meidät maaliin saakka ja yleinen fiilis tästä albumista jää hyväksi."
... on se eilen hommattu uutukaisuus. Ei mennä siis Floyd-putkeen vaan käydään tämän kimppuun samantien.
Päivä 24: Damn Seagulls - Let It Shine
Joskus tekee pahaa tehdä eilisen kaltaisia ostoksia. Paikallisessa Citymarketissa oli nimittäin remontit päällä ja alekorit kukoistivat levyistä jotka eivät kelpaa kenellekkään. Kuinka ollakkaan satuin bongaamaan tämän korista ja aikaisemman kokemuksen perusteella tein riskaapelin ostoksen ja maksoin tästä alunperin 17 euron albumista 3 euroa. Hurjaa.
Damn Seagullsilta olen aiemmin kuullut vain tätä albumia edeltäneen Hunting Seasonin, josta on jäänyt joten kuten lämpimät muistot. Ei tule mieleen yhtään kappaletta siitä, mutta ei kyllä mitään huonoakaan. Sellainen perus.
Ensimmäistä kertaa kuunnellaan juuri parhaillaan ja ajattelin tehdä jälleen kerran sellaisen kappale kappaleelta arvion, joten jos semmottii ei oikein nappaa niin jääppä täsä vaiheessa kyyvistä poies ja katellaaha huomenna uuemman kerran.
 |
| Kuvan hevoset eivät liity albumiin. |
Albumin avaa tällä kertaa tyylikäs pop-rock pläjäys Nights Are For Sleeping. Sellaista Springsteen-meininkiä havaittavissa jo alusta mikä on vain plussaa. Tästä se lähtee.
Nimikkokappale Let It Shine tarjotaankin meille seuraavana ja Springsteen-meininki on saanut mukaansa soulahtavat torvet. Hittibiisi todennäköisesti jollakin tasolla, joskus harmittaa olla tämmöinen hipsteri ettei tämmöset mun korviin tule. Todella hyvä biisi, pitää mielenkiinnon loppuun saakka. Torville erityinen anssikela-peukku.
Hold Your Head Up High pamahtaa seuraavaksi tuoden lisää soulia Springsteenille. Tällä kertaa ei edellisen tasoista elämystä koeta vaan kappale jää ehkä hieman "perus"-rockiksi. Vaikka pakko taas mainita kuinka tässäkin kappaleessa torvet tuovat tosi hyvää väriä näihin jo värikkäisiin biiseihin. Seuraavaan kappaleeseen toivoisin kuitenkin jo vähän jotain uutta.
Sitten meneekin indieksi. Se on laaja käsite, mutta jos sitä katsoisi sanakirjasta niin tämän albumin neljäs hyvän tuulen viheltely Paul Weller olisi todennäköiseti kirjattu sen alle hyväksi esimerkiksi.
Young Guns tuo levylle sitä kaivattua meininkiä jota edustaa oikein urhoollisesti kappaleen kertosäe. Lyriikat ja soitanta on hyvässä iskussa ja tämä jää mieleen.
Anxiety-kappale on myös hyvää jatkumoa edelliseen, vaikkakin allekirjoittaneen monimutkaiseen makuun albumi alkaa jo hieman toistaa itseään. Meno on kuitenkin edelleen plussan puolella joten ei turhaan valitella.
Sama meininki jatkuu loppuun saakka kun albumin viimeinen biisi Grateful ja 2010-luvulle jo ominaiseksi muodostunut rumpusoundi kajahtaa ilmoille. "Bruce Hipsteen"-meininki on vienyt meidät maaliin saakka ja yleinen fiilis tästä albumista jää hyväksi.
Eli kyllä tämä hyväksi löydöksi lasketaan. Kun 13 euron säästöllä saatiin ensimmäinen tuntuma tähän yhtyeeseen voi ensi kerralla löytyä täältä valmiutta maksaa yhtyeen albumista vaikka euron enemmänkin.
Tämä kirjoitus jää historiaan myös sillä että kesken tämän kirjoituksen tietokoneeni hajosi. Eli kiitos vaan, pirun lokit...
 |
| NÄIN PALJON KETUTTAA. |
MÖMÖ
24.1.2015 Oulussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti